"Katsokaa miestä, joka tuli sisään kymmenen minuuttia sitten ja puhelee nyt prefektin kanssa. Tunnetteko hänet?"
"Peijakas", sanoi Perenna heitettyään silmäyksen suurikasvuiseen, punahipiäiseen mieheen, joka ei irrottanut hänestä silmiään. "Peijakas, sehän on Weber, varapäällikkö."
"Ja hän on tuntenut teidät. Hän tunsi Lupinin ensi silmäyksellä. Ei ole mitään valepukua, jonka läpi hän ei näkisi. Se on hänen erikoisalansa. Ajatelkaa kaikkia niitä kujeita, joita olette tehnyt hänelle ja kysykää itseltänne, häikäileekö hän saadakseen kostaa teille."
"Luuletteko hänen puhuneen siitä prefektille?"
"Luonnollisesti hän on sen tehnyt ja prefekti on antanut määräyksen tovereilleni pitää teitä silmällä. Jos te pienimmälläkään tavalla näytätte haluavanne paeta, ottavat he teidät kiinni."
"Siinä tapauksessa ei ole mitään tehtävää."
"Ei mitään tehtävää? On vain johdettava heidän tarkkaavaisuutensa pois teistä ja tehtävä se heti."
"Mitä se hyödyttäisi, kun minä kumminkin menen kotiin ja he tietävät missä minä asun?"
"Mitä? Onko teillä rohkeutta mennä kotiinne kaiken tapahtuneen jälkeen?"
"Missä te haluatte minun nukkuvan? Sillan allako?"