Don Luis ei kiinnittänyt huomiota häneen, mutta nosti mielenosoituksellisesti esiin vain yhden tuolin. Herra Desmalions katsoi kuitenkin paremmaksi kävellä kädet selän takana edestakaisin huoneessa ikäänkuin haluten vielä hiukan miettiä ennenkuin sanoisi mitään.
Hiljaisuus oli kestänyt pitkän aikaa. Don Luis odotti kärsivällisesti. Sitten pysähtyi prefekti äkkiä ja sanoi:
"Menittekö te suoraan kotiin lähdettyänne bulevardi
Richard-Wallacelta?"
Don Luisia ei häirinnyt hänen tutkintotuomarimainen sävynsä ja hän vastasi: "Kyllä, herra prefekti."
"Tänne, työhuoneeseenne?"
"Niin."
Herra Desmalions oli hetken vaiti ja jatkoi sitten:
"Minä lähdin kolmekymmentä tai neljäkymmentä minuuttia teidän jälkeenne ja ajoin autolla virastooni. Siellä sain tämän pikakirjeen. Lukekaa se. Niinkuin näette, jätettiin se sisään pörssin luona puoli kymmenen."
Don Luis otti kirjeen ja luki seuraavat suurilla kirjaimilla kirjoitetut sanat:
"Täten ilmoitetaan, että Gaston Sauveraud pakoon päästyään tapasi rikostoverinsa Perennan, joka, niinkuin tiedätte, ei ole kukaan muu kuin Arsène Lupin. Arsène Lupin antoi teille Sauveraudin osoitteen päästäkseen hänestä ja saadakseen yksin Morningtonin perinnön. He yhtyivät tänä aamuna ja Arsène Lupin näytti Sauveraudille varman piilopaikan. On helppo todistaa, että he ovat tavanneet ja ovat rikostovereita. Sauveraud antoi Lupinille sen kävelykeppinsä puolikkaan, jonka tietämättään oli ottanut mukaansa. Te löydätte sen Perennan työhuoneesta ikkunoiden välissä olevan sohvan pielusten alta."