"Herra Jumala, minkälainen vauhti!… Millä tavoin te ajatte!… Ettekö pelkää, että ajamme kumoon? Muistakaa mitä tapahtui äskettäin…"
He tulivat Alençoniin juuri aamiaiseksi. Kun he olivat sen lopettaneet, menivät he postitoimistoon. Siellä ei kukaan tuntenut nimeä Langernault. Damignilla oli oma postikonttorinsa, mutta oli otaksuttu, että herra Lagernault jätti kirjeensä Alençon poste restante.
Don Luis ja Mazeroux ajoivat edelleen Damignin kylään. Ei täälläkään tuntenut postinhoitaja Langernaultia, vaikka Damignissa oli vain tuhat asukasta.
"Menkäämme määrin luo," sanoi Perenna.
Määrille sanoi Mazeroux kuka hän oli ja kertoi hänelle käyntinsä syyn.
"Vanha Langernault? Tietysti. Erinomainen mies, hänellä oli liike kaupungissa."
"Ja hänellä oli tapana arvattavastikin jättää kirjeensä Alençonin postitoimistoon?"
"Niin, joka päivä, saadakseen vähän liikuntoa."
"Ja hänen talonsa?"
"On kylän laidassa. Te ajoitte tullessanne sen ohi."