"Ja sitten?"
"Sitten haluan puhella poliisiprefektin kanssa."
"Herra Desmalions on poissa eikä tule ennen iltapäivää."
"Tutkintatuomari sitten?"
"Hän ei tule oikeuspalatsiin ennen kello kahtatoista ja nyt on vasta yksitoista."
"Katsokaamme."
Mazeroux oli oikeassa, siellä ei ollut ketään.
Don Luis söi aamiaista läheisyydessä ja kun Mazeroux oli pistäytynyt etsivässä osastossa tuli hän hakemaan don Luisia ja seurasi häntä tuomarin ovelle. Don Luisin hermostunut kiihkeys pisti Mazerouxin silmiin, joka kysyi:
"Pysyttekö aikeessanne?"
"Enemmän kuin koskaan. Silmäsin aamiaisen aikana sanomalehtiin. Marie Fauville, joka toisen itsemurhayrityksensä jälkeen lähetettiin sairashuoneeseen, on jälleen tahtonut ottaa itseltään hengen lyömällä päänsä seinään. He ovat pukeneet hänet pakkopaitaan. Mutta hän kieltäytyy syömästä. Minun velvollisuuteni on pelastaa hänet."