"Mitä sitten?"
"Teidän omat sananne, herra prefekti."
"Minun sanani? Mitä tarkoitatte?"
"Kuten sanon, herra prefekti. Te aloitte kertomalla, että Cosmo Mornington oli opiskellut lääketiedettä ja työskennellyt suurella taidolla; sitten te sanoitte, että hän oli antanut itselleen ruiskeen, jonka varomaton suorittaminen aiheutti tulehduksen ja tuotti muutamassa tunnissa kuoleman."
"Niin".
"No niin, herra prefekti, minä väitän, että mies, joka harjoittaa lääkärinammattia suurella taidolla ja joka on tottunut hoitamaan sairaita, kuten Cosmo Mornington, ei anna itselleen ruisketta ryhtymättä tarpeellisiin varovaisuustoimenpiteisiin. Olen nähnyt Cosmon työssä ja tiedän, miten hänen oli tapana toimia."
"Joten siis?"
"Joten lääkäri kirjoitti sellaisen todistuksen, jollaisen jokainen lääkäri kirjoittaa, kun ei ole mitään, joka herättäisi hänen epäilyksiään."
"Te arvelette siis…"
"Maître Lepertuis", sanoi Perenna kääntyen asianajajaan, "huomasitteko jotain epätavallista, kun teidät kutsuttiin herra Morningtonin kuolinvuoteelle?"