"Tietystikin ja he tunsivat paljon muutakin. Me emme ole vielä tehneet tiliä noiden veijarien kanssa. Ei ole yhtään aikaa kadotettavana. Soittakaa."
Mazeroux teki niin ja sai vastaukseksi, että herra Desmalions heti tulisi puhelimeen. Hän odotti.
Perenna, joka oli kulkenut edestakaisin huoneessa ja tutkinut esineitä, tuli esiin ja asettui hänen viereensä. Hän näytti tuumivalta. Hän mietiskeli hetken. Mutta heittäessään silmäyksen hedelmämaljakkoon, mutisi hän:
"Ahaa, on vain kolme omenaa neljän sijasta. Hän on siis syönyt neljännen."
"Niin", sanoi Mazeroux, "hänen on täytynyt syödä neljäs."
"Se on kummallista", sanoi Perenna, "nehän eivät olleet hänestä kypsiä".
Hän vaikeni jälleen, istuutui nojaten käsivarsillaan pöytään nähtävästi ajatuksiinsa vaipuneena; sitten kohotti hän päätään ja lausui seuraavat sanat:
"Murha oli tehty ennenkuin me tulimme sisään täsmälleen puoli yksi."
"Mistä sen tiedätte?"
"Kun herra Fauvillen murhaajat koskettelivat esineitä pöydällä, pudottivat he taskukellon, jonka hän oli siihen asettanut. He panivat sen takaisin, mutta se oli pudotessa pysähtynyt. Ja se on seisahtunut puoli yksi."