"Kyllä, isäntä."
Perenna katsoi häneen ilman vihaa, ystävällisen osanottavalla katseella ja häneen teki syvän vaikutuksen nähdessään kurin ja velvollisuudentunnon sillä tavoin hallitsevan entistä toveriaan. Mikään ei voinut voittaa näitä tunteita, ei edes voimakas ihailu, jota Mazeroux melkein eläimellisellä uskollisuudella tunsi isäntäänsä. "En ole suuttunut, Mazeroux. Päinvastoin, hyväksyn menettelynne. Mutta teidän on sanottava minulle, minkä vuoksi prefekti…"
Salapoliisi ei vastannut mutta hänen silmänsä saivat niin surullisen ilmeen, että don Luis säpsähti ja ymmärsi kaikki.
"Ei", huudahti hän, "Ei! Se on kauheaa, hän ei voi ajatella sitä. Ja te, Mazeroux, luuletteko tekin, että minä olen rikollinen?"
"Oh, minä olen teistä yhtä varma kuin itsestäni. Te ette murhaa!
Mutta on joka tapauksessa asioita… asianhaaroja…"
"Asioita… asianhaaroja", toisti don Luis pitkään.
Hän seisoi tuumivana sanoen sitten matalalla äänellä:
"Niin, kun asiaa ajattelee, on paljonkin totuutta siinä mitä sanotte. Niin, se sopii, aivan täydelleen… Kuinka en tullut sitä ajatelleeksi? Tuttavuuteen Cosmo Morningtonin kanssa, tuloni Pariisiin juuri testamentin lukemisen aikaan, haluni viettää yö täällä, se tosiasia, että molempien Fauvillien kuolema epäilemättä tekee minut miljoonaperilliseksi… ja sitten… ja sitten… niin, hän on aivan oikeassa, teidän prefektinne… paljon enemmän kuin… niin, minä olen kiinni."
"Oh, ei vielä, isäntä…"
"Auttamattomasti kiinni, poikaseni, se teidän on selvitettävä itsellenne. Ei kuten Arsène Lupin, ent. murtovaras, ent. rangaistusvanki, ent. mitä haluatte — siinä ominaisuudessa olen minä saavuttamaton — mutta kuten don Luis Perenna, kunnianmies, pääperillinen j.n.e. Se on liian hullua. Sillä kuka etsii käsiinsä Cosmon, Vérot'n ja molempien Fauvillien murhaajat, jos minut pistetään vankilaan?"