"Tällä hetkellä emme juttele. Varaan sinulle mieleni mukaisen puheen, jota ehkä pidät liian pitkäveteisenä, mutta joka osoittaa sinulle, että tunnen tämän seikkailun alusta loppuun asti, siis paljoa paremmin kuin sinä. Ei ole muuta kuin yksi hämärä kohta, ja sen sinä saat valaista. Missä on poikasi, François d'Hergemont?"
Kun hän ei saanut vastausta, toisti hän:
"Missä on François d'Hergemont?"
Kaiketikin Vorski arveli, että sattuma tässä antoi hänen käsiinsä odottamattoman valtin ja että peli kenties ei vielä ollut menetetty, sillä hän pysyi itsepäisesti vaiti.
"Kieltäydytkö vastaamasta?" kysyi don Luis.
"Yks… kaks… kolme… siis kieltäydyt? Hyvä on!"
Hän vihelsi hiljaa.
Salin nurkasta ilmestyi neljä miestä, joilla oli tummanruskeat kasvot ja Marokon arabialaisten piirteet. Kuten don Luisilla oli heilläkin puserot ja kiiltolippaiset merimieslakit.
Melkein samassa saapui viides henkilö, raajarikko ranskalainen upseeri, jonka oikea sääri päättyi tekojalkaan.
"Ah, tekö Patrice?" huudahti don Luis.