"No, mitä minulle sitten tarjoot?"
"Vapautesi."
"Ja sen mukana?"
"En mitään."
"Minä tahdon Kivijumalan."
"Ei koskaan!"
Don Luisin huudahdus oli raju, ja hän säesti sitä päättäväisellä eleellä ja selitti:
"Ei koskaan! Vapauden saat… niin, sen voin enintään myöntää, kun tunnen sinut ja tiedän, että sinä kaikkia apukeinoja vailla toimitat itsesi hirteen muualla. Mutta Kivijumala merkitsisi pelastusta, rikkautta, mahtavuutta, kykyä tehdä pahaa…"
"Juuri siksi minä siitä kiinni pidänkin", virkkoi Vorski, "ja todistelemalla minulle sen arvoa sinä teet minut yhtä vaativammaksi siinä, mikä koskee Françoisia".
"Kyllä minä Françoisin löydän. Tarvitaan vain kärsivällisyyttä, ja jos on välttämätöntä, niin viivyn täällä vielä pari kolme päivää."