Hän oli nopeasti vetäytynyt triptykin luo. Toisella kädellään hän painoi Beautreletia rintaansa vasten, toisella työnsi alttaritaulun sivustaa ja sulki pikku oven perässään. Hän oli pelastunut.
Aivan heidän edessään oli jyrkät portaat. "Kas niin", puheli Lupin työntäen Beautreletia edellään, "maajoukot on lyöty... ajatelkaamme nyt Ranskan laivastoa... Ensin Waterloo, sitten Trafalgar... Näkemistä sinä joudut kylliksesi saamaan, poikaseni!... Voi, kuinka tämä on hullunkurista! Nyt ne rehkivät triptykin kimpussa... Liian myöhäistä, lapsukaiset... Mutta nyt käpälät olalle, Beautrelet."
Portaat, jotka olivat hakatut Neulan seinään, sen ulkokamaraan, kiersivät pyramidia kierukan tavoin.
Toinen toisensa kintereillä he riensivät portaita alas, kaksi, kolme astuinta kerrallaan. Sieltä täältä pilkotti valoviiru halkeamista, ja Beautrelet näki vilahduksen kalastusveneistä, jotka kiertelivät jonkun matkan päässä, ja mustasta torpeedoveneestä...
He juoksivat alaspäin, yhä vain alaspäin, Isidore ääneti ja Lupin yhtä puheliaana kuin ennenkin.
"Haluaisin tietää, mitä Ganimard nyt puuhailee! Rynnänneekö hän toisia portaita alas katkaistakseen minulta tien tunneliin? Ei, niin typerä hän ei kai ole... Hän on varmaan jättänyt neljä miestä sinne... ja enempää ei tarvita."
Hän keskeytti puheensa.
"Kuulehan... he huutavat tuolla ylhäällä... selväpä se, ovat avanneet ikkunan ja huutavat laivastolleen... Katsos vain, jo tulee liikuntaa ja elämää veneisiin... merkkejä vaihdetaan... torpeedovene lähtee liikkeelle... kelpo torpeedovene, tunnen sinut, sinä tulet Havresta... Paikoillenne, kanuunamiehet!... Lempo soikoon, tuollapa on komentaja... Hyvää päivää, Duguay-Trouin."
Hän pisti kätensä ulos eräästä halkeamasta ja huiskutti nenäliinaansa. Sitten hän jatkoi matkaansa.
"Vihollislaivasto lähenee täydellä höyryllä", sanoi hän. "Pian ne iskevät kiinni. Hyvä Jumala, tämäpä vasta huvittavaa!"