"Koska ette tiedä mitään, herra Isidore Beautrelet?"
"Tunnustan todellakin kaikella nöyryydellä, etten mitään tiedä. Sillä sitä en tietämiseksi sano, että olen havainnut pari kolme seikkaa, jotka muuten eivät ole voineet välttää teidän huomiotanne, siitä olen varma."
"Esimerkiksi?"
"Esimerkiksi mitä on varastettu."
"Vai niin, te tiedätte sen?"
"Te tiedätte sen varmasti myöskin. Siihen seikkaan kaikkein ensimmäiseksi kohdistin tutkimukseni, sillä se tuntui minusta hyvin helpolta."
"Vai — niin... hyvin helpolta?"
"Tietenkin. Tarvitseehan vain tehdä johtopäätöksiä."
"Ei muuta?"
"Ei."