"Kas sillä tavalla, sen nyt saamme siepatuksi!" huudahti toinen palvelijoista. "Minä menen alas hänen luokseen..."
"Ei, Victor, hän nousee... mene mieluummin pikku veräjälle. Hän voi päästä ulos ainoastaan sitä kautta."
Victor juoksi alas, mutta ennen kuin hän oli edes ehtinyt puistoon asti oli mies taas kaatunut kumoon. Raymonde huusi toista palvelijaa.
"Albert, näetkö hänet tuolla? Lähellä isoa kaarikäytävää?"
"Näenpä kyllä, hän ryömii ruohossa... mies on saanut mitä sietääkin."
"Pitäkää häntä silmällä täältä."
"Hän ei voi mitenkään pujahtaa pois. Raunioiden oikealla puolellahan on avoin ruohokenttä..."
"Ja te, Victor, vartioitsette veräjää siellä vasemmalla", käski tyttö ikkunasta ja tarttui jälleen kivääriin.
"Ettehän toki mene tuonne, neiti?"
"Menen kyllä", vastasi hän päättävällä äänellä ja jyrkästi liikuttaen kättään, "antakaa minun menetellä mieleni mukaan... minulla on yksi panos jäljellä. Jos hän liikahtaakaan paikaltaan..."