"Mitä tarkoitattekaan? Ojennatte minut kidutuspenkkiin."
Miehet viistivät raunioaluetta, kääntyivät pikku veräjää kohti ja astelivat pitkin kappelin reunustaa.
Beautrelet seisahtui.
"Tahdotteko sen tietää, herra tutkintotuomari?"
"Totta totisesti!"
Beautreletilla oli kädessään tukeva ryhmysauva. Äkkiä hän löi sauvallaan erästä kappelin pääoven koristeena olevaa pystykuvaa, niin että tämä särkyi sirpaleiksi.
"Oletteko järjiltänne!" huudahti herra Filleul ähmistyneenä ja heittäysi kokoamaan pystykuvan siruja. "Oletteko järjiltänne! Tuo vanha pyhimyskuvahan on mestariteos..."
"Onpa kyllä, on niinkin!" myönsi Isidore ja pyyhkäisi uudella kepiniskulla alas madonnanpatsaan.
Herra Filleul kietaisi käsivartensa hänen vyötärölleen.
"Nuori mies, minä en voi sallia teidän toimeenpanna..."