"Varmaankin syystä että se on kyllin hämärä sellaisenaan."
"Koettakaamme saada valoa asiaan. Toinen rivi on jaettu kahteen osaan, jälkimmäinen osa tuntuu olevan yksi ainoa sana. Jos nyt yritämme sovittaa kerakkeita pisteiden sijalle, niin johdumme useiden hapuilevien kokeiden jälkeen siihen tulokseen, että ainoat kerakkeet, jotka sopivat ääntiöihin, muodostavat sanan 'demoiselles' (neidit)."
"Olisi siis kysymys neiti de Gesvresistä ja neiti de Saint-Véranista?"
"Ihan varmasti."
"Ja te ette havaitse mitään enempää?"
"Kyllä. Näen tyhjän loman myöskin keskellä viimeistä riviä, ja jos menettelen samalla tavoin tämän rivin edelliseen puolikkaaseen nähden, niin näen heti, että molempien kaksoisääntiöiden ai'n ja ui'n välissä on g ainoa kerake, joka voi olla pisteen sijassa, ja kun olen saanut tämän sanan alun, aigui, niin on luonnollista ja välttämätöntä, että molemmat seuraavat pisteet ja loppuääntiö e muodostuvat sanaksi aiguille."
"Niin, aiguille näyttää tosiaan olevan oikea sana."
"Viimeiseen sanaan on minulla kolme ääntiötä ja kolme keraketta. Minä hapuilen vielä, minä koettelen kaikkia kirjaimia järjestään, ja lähtien siitä periaatteesta, että molempien ensimmäisten kirjainten täytyy olla kerakkeita, teen sen johtopäätöksen, että sanoja voisi muodostua neljä: fleuve, preuve, pleure ja creuse. Minä pyyhin sanat fleuve, preuve ja pleure, joita ei voi kieliopillisesti yhdistää aiguilleen, ja silloin jää jälelle sana creuse."
"Siitä siis koituu aiguille creuse (ontto neula). Hitto vieköön, minä myönnän ratkaisunne oikeaksi, ja myönnän sen syystä että asia ei mitenkään voi olla toisin; mutta mitä hyötyä meillä on tuosta?"
"Ei mitään", vastasi Beautrelet miettivällä äänellä. "Ei mitään vielä tähän asti... myöhemmin ehkä. Minä aavistelen, että tuo arvoituksellinen sanayhtymä aiguille creuse sisältää varsin paljon. Enimmin ajattelen nykyään itse paperia. Valmistetaanko vielä tällaista pergamentin kaltaista, hieman rosoista paperia? Ja sitten tämä norsunluun väri... ja laskokset... näiden neljän taitteen kuluminen... ja katsokaahan näitä nurean puolen punaisen lakkasinetin jälkiä..."