Mutta varsinkin Society for Psychical Research (S.P.R.) nimisen seuran perustamisesta alkaa uuden tieteen varsinainen kukoistus. Tämä seura, joka perustettiin Lontoossa neljättäkymmentä vuotta sitten, Englannin kuuluisimpien tiedemiesten sitä kannattaessa, on pannut alulle, kuten tiedetään, epätavallisen sielunelämän ja aistimiskyvyn tieteellisen tarkan tutkimuksen. Tämä tutkimus tai ainesten kokoilu, jota johtivat Gurney, Myers ja Podmore ja jatkoivat heidän seuraajansa, on tieteellisen kärsivällisyyden ja tunnokkuuden mestarinäyte. Se ei hyväksy ainoatakaan tosiseikkaa, jota eivät vahvista jäävittömät todistajat, kirjoitetut todisteet, vakuuttavat mielipiteiden yhtäläisyydet, sanalla sanoen: useimpien niiden todenmukaisuutta saattaa tuskin kieltää, paitsi jos etukäteen, ennakkoluulojen perusteella, epäisi inhimilliseltä todistukselta kaiken todistusarvon ja tahtoisi tehdä mahdottomaksi kaiken siitä johtuvan vakaumuksen ja varmuuden.
[S.P.R:n tutkimusten tarkkuus on niin suuri, että seura on alituisesti hyökkäysten esineenä spiritistisen sanomalehdistön puolelta, joka nimittää sitä: "Tosiseikkojen vaimentamisseuraksi", "Petossyytösten yleistämislaitokseksi", "Yhdistykseksi, joka pelottelee tunneherkkiä henkilöitä ja hylkää kaiken sellaisen ilmestyksen, joka ihmisille tulee valon ja tiedon korkeimmilta olinpaikoilta.">[
Näistä "ylitavallisista" ilmiöistä, jollaisia ovat kaukonäköisyys, ajatuksen siirto, aavistukset j.n.e., käsittelemme vain niitä, jotka kuuluvat haudantakaiseen elämään. Ne saattaa jakaa kahteen ryhmään; 1) varsinaiset ulkokohtaiset vapaaehtoiset näyt eli suoranaiset ilmestykset; 2) mediumin välityksellä aikaansaadut ilmestykset, olkootpa sitten esillemanattuja henki-ilmestyksiä, jotka jätämme syrjään niiden usein epäilyttävän luonteen vuoksi, tai yhteyksiä vainajain kanssa automaattisen kielen tai kirjoituksen välityksellä.
[Olisi kuitenkin epäoikeutettua väittää, että kaikki nämä ilmestykset ovat epäiltäviä. Mahdotonta esim. olisi kieltää kuuluisan Katie Kingin, neiti Cookin toisen minän, todellisuutta, kun sellainen mies kuin William Crookes kolmen vuoden aikana ankarasti tutki ja tarkasti hänen tekojaan ja toimiaan. Mutta elämän jatkumisen kannalta ja vaikka Katie King väittikin olevansa entisiä syntejään sovittamaan maan päälle palannut vainaja, on hänen ilmestyksillään vähemmän arvoa kuin sen jälkeen saaduilla tiedonannoilla. Joka tapauksessa ne eivät ilmaise mitään haudantakaisesta elämästä; ja Katie, niin nuori ja eloisa, jonka suonenlyönnit saattoi laskea, jonka sydämen kuuli sykkäilevän, joka valokuvattiin, joka jakeli läsnäoleville hiuskiharoitaan, joka vastasi kaikkiin kysymyksiin, ei ole sanonut sanaakaan toisen maailman salaisuuksista.]
Pysähdymme hetkeksi näihin erikoisiin yhteyksiin vainajien kanssa. Niitä ovat kauvan tutkineet miehet sellaiset kuin Myers, t:ri Hodgson, sir Oliver Lodge, filosofi William James, pragmatismin isä; ne ovat vaikuttaneet heihin syvästi, saaneet heidät melkein uskomaan, ja meidän kannattaa siis niihin kiinnittää huomiota.
[Hyvin suurta huomiota herättäneessä teoksessa ("Raymond eli Elämä ja kuolema") on sir Oliver Lodge äskettäin tehnyt selkoa yhteydestään poikansa kanssa sen jälkeen, kun tämä oli kaatunut maailmansodassa. Suom.]
Mitä ensinmainittuihin ilmiöihin tulee, on luonnollisesti mahdotonta mainita tässä yleisestikään niistä silmäänpistävimpiä, ja viittaan Proceedings-julkaisun selosteluihin. Riittänee, jos mainitsemme, että tiedemiehet sellaiset kuin sir W. Crookes, R. Wallace, R. Dale-Owen, Aksakow, Paul Gibier j.n.e. ovat todenneet ja tutkineet useita vainajien ilmestymisiâ. Gurney, eräs tämän uuden koulun klassikoita, mainitsee kaksisataakolmekymmentäyksi tällaista tapausta; ja sitten S.P.R:n Journal ja erityiset aikakauskirjat ovat lakkaamatta luetteloineet uusia.
Näyttää siis todistetulta, siinä määrin kuin tosiasian voi varmentaa, että jokin hermo- tai henkielämän muoto, jokin kuva, olemassaolon myöhästynyt heijastus, kykenee kestämään jonkun aikaa, irtautumaan ruumiista, elämään kauemmin kuin se, kulkemaan silmänräpäyksessä äärettömiä välimatkoja, esiintymään eläville ja joskus olemaan yhteydessäkin heidän kanssaan.
Muuten täytyy tunnustaa, että nuo ilmestykset ovat hyvin lyhytaikaisia. Ne esiintyvät joko tarkalleen kuoleman hetkellä tai heti sen jälkeen. Niillä ei näytä olevan pienintäkään uuden tai ylimaallisen elämän tietoisuutta, joka eroaisi sen ruumiin elämästä, mistä ne ovat peräisin. Päinvastoin niiden henkinen tarmo, juuri silloin kun sen odottaisi olevan puhtaimmillaan, koska se on päässyt aineen kahleista, näyttää paljon mitättömämmältä kuin ollessaan aineen verhoama. Nämä enemmän tai vähemmän hämmentyneet, usein joutavien huolien kiusaamat haamut, vaikka tulevatkin toisesta maailmasta, eivät koskaan ole tuoneet meille yhtään asiallista tietoa siitä maailmasta, jonka salaperäisen kynnyksen yli ovat astuneet. Pian ne häipyvät ja katoavat ainiaaksi.
Ovatko ne toisen olemassaolon ensimäisiä säteitä vai tämän viimeisiä? Käyttävätkö kuolleet näin, paremman puutteessa, hyväkseen äärimmäistä sidettä, joka heidät meihin yhdistää ja saattaa heidät aistiemme tajuttaviksi? Jatkavatko he sitten eloaan meidän ympärillämme, mutta eivät enää pääse, ponnistuksistaan huolimatta, ilmaisemaan itseään meille eikä antamaan aavistusta läsnäolostaan, koska meillä ei ole niiden tajuamiseksi tarpeellista elintä, — samoin kuin meidän ei ponnistuksillamme onnistuisi antaa sokeana syntyneelle pienintäkään käsitystä valosta ja väreistä? Siitä emme tiedä mitään emmekä vieläkään tiedä, saatammeko mitään päätellä noista eittämättömistä ilmiöistä.