TILTIL. Näyttää, mutta hän pelkää, että Onnet pelästyvät, jos tulee liian kirkasta…
ÄIDINRAKKAUS. Mutta eikö hän tiedä, että juuri häntähän me vain odotamme!… (Kutsuen muita Isoja Iloja.) Tulkaa, tulkaa, sisareni!… Tulkaa, rientäkää kaikki, Valo on vihdoinkin tullut meitä tervehtimään!…
Liikettä Isojen Ilojen joukossa, jotka lähestyvät.
Huutoja: "Valo on täällä! Valo, Valo!…"
YMMÄRTÄMISEN-ILO työntää syrjään kaikki muut päästäkseen syleilemään
Valoa. Te olette Valo, emmekä sitä tienneet!… Olemme odottaneet
teitä vuosia ja yhä vuosia!… Tunnetteko minut?… Minä olen
Ymmärtämisen-ilo ja minä olen etsinyt teitä niin paljon, niin paljon…
Me olemme hyvin onnellisia, mutta me emme näe ulomma omaa itseämme…
OIKEIN-TEKEMISEN-ILO syleilee vuorostaan Valoa. Tunnetteko minut? Minä olen Oikein-tekemisen-ilo, olen rukoillut teitä niin usein, niin usein… Me olemme hyvin onnellisia… Mutta me emme näe ulomma omia varjojamme…
ILO-NÄHDÄ-SITÄ-MIKÄ-ON-KAUNISTA syleilee häntä samalla tavalla. Tunnetteko minut?… Minä olen Kauneuden-ilo ja minä olen rakastanut teitä niin paljon, niin paljon… Me olemme hyvin onnellisia, mutta me emme näe ulomma omia unelmiamme…
YMMÄRTÄMISEN-ILO. Sisko, elkää antako meidän odottaa enää… Olemme kyllin lujat, olemme kyllin puhtaat… Poistakaa huntunne, joka vielä peittää meiltä viimeisen viisauden ja suurimman onnen… Näettekö, kaikki sisareni polvistuvat jalkojenne juureen… Olette kuningattaremme ja palkintomme…
VALO kiertää huntuaan yhä lujemmalle. Sisareni, kauniit sisareni, minun on toteltava Herraani… Hetki ei ole vielä tullut, mutta se on ehkä tuleva ja silloin minä palajan arastelematta ja peittäytymättä… Hyvästi, nouskaa, syleilkäämme toisiamme vielä kerran, niinkuin sisaret, jotka ovat tavanneet toisensa, odottaen päivää, joka on pian koittava…
ÄIDINRAKKAUS syleillen Valoa. Olette ollut niin hyvä lapsiraukoilleni…
VALO. Olen aina hyvä niille, jotka rakastavat toisiaan…