LAPSI. Ne eivät vielä tiedä, mutta niidenkin on vietävä jotakin Maahan, mitä tahansa: on kielletty lähtemästä tyhjin käsin…
TILTIL. Kuka on kieltänyt?
LAPSI. Aika seisoo ovella ja vartioi… Saatpa nähdä, kun hän avaa. Hän on ihan sietämätön…
ERÄS LAPSI juoksee salin perältä, tunkeutuen lapsilauman läpi. Päivää,
Tiltil!…
TILTIL. Kas, mistä sinä tiedät minun nimeni?
LAPSI joka on päässyt esiin, syleilee ja suutelee Tiltiliä ja Mitiliä sydämellisesti. Päivää!… Kuinka voitte?… — Kas niin, suutelehan toki, ja sinä myöskin, Mitil… Totta kai minä tiedän sinun nimesi, koska minusta tulee sinun veljesi… Minulle juuri tuotiin sana, että sinä olet täällä… Olin aivan toisessa päässä salia pakkaamassa aarteitani. Sano äidille, että olen valmis.
TILTIL. Mitä?… Aiotko tulla meille?
LAPSI. Aion, ensi vuonna, palmusunnuntaina… Elä kiusaa minua kovin, kun olen pieni… Olen kovin iloinen, että olen saanut suudella teitä jo nyt… Sano Isälle, että hän korjaa kätkyen… Onko siellä hyvä olla siellä meillä?…
TILTIL. Siinähän tuo menee… Äiti on niin hyvä…
LAPSI. Entä ruoka?…