TILTIL. Olette hiukan naapurin rouvan, täti Berlingot'n näköinen…
HALTIJATAR suuttuen yhtäkkiä. En ensinkään… Ei ole olemassa minkäänlaista yhdennäköisyyttä… Se on hävytöntä… Minähän olen Haltijatar. Berylune…
TILTIL. Niinpä niin… vai niin…
HALTIJATAR. Täytyy lähteä heti paikalla,
TILTIL. Tuletteko te meidän kanssamme?…
HALTIJATAR. Se on suorastaan mahdotonta, koska minulla on pata tulella ja koska se kiehuu yli heti, joka kerta, kun olen poissa vähänkään yli tunnin… (Osoittaen vuorotellen kattoa, uunia ja ikkunaa) Haluatteko lähteä tuolta kautta vaiko tuolta vaiko tuolta?…
TILTIL osoittaen ovea. Kyllä minä mieluimmin menisin tuolta kautta…
HALTIJATAR suuttuen taas yhtäkkiä. Se on kerrassaan mahdotonta, se olisi kerrassaan sopi-sopimatonta. (Osoittaen ikkunaa) Me menemme tuota tietä… Kas niin… Mitä te odotatte?… Pukeutukaa hetipaikalla… (Lapset tottelevat ja pukeutuvat nopeasti) Minä autan Mitiliä…
TILTIL. Meillä ei ole kenkiä…
HALTIJATAR. Ei sillä väliä. Minä annan teille pienen ihmeellisen hatun.
Mutta missä ovat vanhempanne?…