KISSA. Emmekö me kaikki tässä, Vesi, Tuli ja tekin, Leipä ja Koira, emmekö me kaikki ole kuulumattoman hirmuvallan uhreja?… Muistakaahan aikaa, jolloin me, ennen tuon itsevaltiaan ilmestymistä, retkeilimme vapaina Maan pinnalla… Vesi ja Tuli olivat yksin maailman herroina; katsokaa, mitä heistä nyt on tullut… Mitä meihin, metsän suurpetojen surkeihin jälkeläisiin, tulee… Varokaa!… Elkäämme olko tietävinämmekään… Tuolta tulevat Haltijatar ja Valo… Valo on asettunut Ihmisen puolelle; hän on meidän pahin vihamiehemme… Siinä he ovat.
Oikealta tulevat Haltijatar ja Valo, Tiltilin ja Mitilin seuraamina.
HALTIJATAR. No?… Mitä tämä on?… Mitä te teette siellä nurkassa?… Näyttää siltä, kuin olisitte solmimassa jotain salaliittoa… On aika lähteä taipaleelle… Olen päättänyt, että Valo on oleva teidän päällikkönne… Teidän tulee kaikkien totella häntä niinkuin minua itseäni ja minä uskon hänelle taikasauvani… Lapset käyvät tänä iltana tervehtimässä iso-isäänsä ja iso-äitiään, jotka ovat kuolleet… Hienotunteisuudesta te muut ette seuraa heitä sinne. He saavat viettää siellä iltahetken manalle menneiden perheenjäsentensä keskuudessa… Te sillaikaa varustaudutte huomispäivän pitkää matkaa varten… Ylös kaikki; eteenpäin, paikoilleen jokainen…
KISSA ulkokullatusti. Minä juuri sanoin heille samaa, rouva Haltijatar… Kehoitin heitä tunnollisesti ja rohkeasti täyttämään tehtävänsä; ikävä kyllä, Koira koko ajan keskeytteli minua…
KOIRA. Mitä sinä sanot? Maltahan…
Hän on karkaamassa Kissan kimppuun, kun Tiltil, joka on
ehtinyt väliin, pysähdyttää hänet uhkaavalla liikkeellä.
TILTIL. Siivolla, Vahti… Varo itseäsi; jos sinä kerrankaan vielä uskallat…
KOIRA. Pikku jumala, pikku jumala, sinä et tiedä, mitä hän…
TILTIL uhaten. Vaikene!…
HALTIJATAR. Lakatkaahan toki… Leipä antakoon täksi illaksi häkin
Tiltilille… Onhan mahdollista, että Sininen Lintu piilee
Menneisyydessä, iso-isän ja isoäidin luona… Oli miten oli, se on
tilaisuus, jota ei saa jättää käyttämättä… Leipä, anna tänne häkki…