ISO-ÄITI. TIL katsellen heitä, hyväillen heitä lakkaamatta. Herran päivät, kuinka te olette kauniit ja puhtaaksi pestyt!… Äitikö sinut on pessyt?… Eikä sinun sukissasi ole yhtäkään reikää!… Minähän niitä ennen muinoin parsin… Miksi ette tule useammin meitä tervehtimään?… Se olisi meistä niin hauskaa… Ette muista meitä kuukausimääriin, eikä kukaan tule meitä katsomaan…
TILTIL. Mummo hyvä, emmehän ole voineet tulla; ilman tuota Haltijata emme olisi voineet nytkään…
ISO-ÄITI TIL. Me täällä aina odotamme, että joku elossa oleva pistäytyisi luonamme… He tulevat niin harvoin… Viime kerralla, kun tulitte, annahan olla, milloinkas se olikaan?… Sehän oli pyhäinmiesten päivänä, kun kirkonkellot soivat…
TILTIL. Pyhäinmiesten päivänäkö? Emme me silloin olleet missään, sillä meillä oli hirmuinen nuha…
ISO-ÄITI TII. Vaikk'ette, mutta te ajattelitte meitä…
TILTIL. Niin teimmekin…
ISO-ÄITI TIL. Sepä se, joka kerta kun te ajattelette meitä, me heräämme ja näemme teidät…
TILTIL. Kuinka, riittääkö se, että me?…
ISO-ÄITI TII. Totta kai, etkö sitä tiedä?…
TILTIL. En minä sitä tiennyt…