VALO. Eikö todellakaan?…
SUURIN ONNI osoittaen sormellaan Valoa, hiljaa Tiltilille. Kuka on tuo huonosti kasvatettu nuori ihminen?…
Edellisen keskustelun aikana on joukko toisarvoisia Suuria Onnia lähennellyt Koiraa, Sokeria ja Leipää, vetäen heidät seuraansa. Yhtäkkiä huomaa Tiltil heidät veljellisesti istumassa isäntiensä kanssa pöydässä syömässä, juomassa ja remuamassa.
TILTIL Valolle. Näettekö!… Nekin syövät ja juovat heidän kanssaan!…
VALO. Kutsu heidät pois… muuten paha perii!…
TILTIL. Vahti!… Vahti!… Tuletko? Heti paikalla, kuuletko!… Ja te siellä, Sokeri ja Leipä, kuka on antanut teille luvan poistua luotani?… Mitä teillä on siellä tekemistä, senkin tottelemattomat?
LEIPÄ posket pullollaan. Etkö voisi puhua meille hiukan kohteliaammin?…
TILTIL. Mitä? Uskallatko sinä minua sinutella? Mitä sinä oikein ajattelet? Ja sinä, Vahti!… Noinko sinua on opetettu tottelemaan? Heti tänne!… polvillesi! polvillesi ja heti paikalla!…
KOIRA puoliääneen pöydän päästä. Kun syön, en välitä kenestäkään enkä kuule mitään…
SOKERI metisesti. Anteeksi, mutta emmehän voi lähteä noin vain ja loukata näitä herttaisia isäntiämme…