"Noh, minkälainen! Sitähän sinä tahdot tietää. Niin, sanoisinpa sitten, ettei nopeampi purjealus ole milloinkaan työntänyt keulakoristettaan mereen. Sillä on vain yksi vika: se on hiukan liian kiikkerä minun mielestäni ja hyppii liiaksi aallokossa. Jos sitä ei pidettäisi kovassa painolastissa, en ihmettelisi, vaikka näkisin mastojen menevän mereen jonakin päivänä."
"Älä suutu minuun, Ben, kaiken sen olet kertonut minulle ennen; en halua sitä tietää."
"Ja mitä hiivattia sinä haluat tietää? Hitto vieköön, poikaseni, sinä saatat minut ymmälle."
"Vastaa minulle, Ben, sano minulle totuus: Onko tämä kauppalaiva?"
"Ohoo, siihenkö sinä pyrit? No, riippuu siitä, mitä tarkoitat kauppalaivalla. On monenlaisia tavaroita jotka kulkevat kauppatavaran nimellä. Toiset laivat kuljettavat yhtä lajia, toiset toista."
"Mitä lajia 'Pandora' kuljettaa?" kysyi minä, keskeyttäen hänet.
Kun minä tein kysymyksen, panin minä käteni hiljaa merimiehen käsivarrelle ja katsoin häntä vakavasti kasvoihin odottaessani hänen vastaustaan.
Hän epäröi hetken, kunnes näki, ettei voinut kunnolla olla vastaamatta minulle, ja vastasi sitten yksinkertaisesti: "Neekereitä. Ei hyödytä olla piilosilla tässä asiassa, poikaseni. Sinun täytyy aikanaan kumminkin huomata se - 'Pandora' ei ole kauppalaiva — se on kuljetusalus — se on säännönmukainen orjalaiva."
"Voi Ben!" sanoin minä rukoilevasti, "eikö semmoinen ole kauhea tapa viettää elämää?"
"No, semmoinen elämä ei sovi sinulle, poikani, ja minä olen pahoillani, että olet joutunut sellaiseen joukkoon. Minä näin sinut, kun sinä ensi kerran tulit laivaan, ja olisin tahtonut kuiskata sanan korvaasi, jos olisin voinut. Mutta tuo vanha hai sai sinut sidotuksi, ennenkuin saatoin puhua sinulle. Hän tarvitsi poikaa ja oli päättänyt ottaa sinut. Kun sinä tulit toisen kerran, olin minä alhaalla makuulavallani, ja siten sinut otettiin mukaamme. Ei, pikku Ville, tämä elämä ei sovi sinulle, poikaseni."