hän, jota kantoi sankaruus ja lempi ohitse monen kuulun Amadiin, mies Galaoreita paljon ylhäisempi,
hän, ratsastaja Rocinante-hevon,
mies eksynyt niin moniin vaiheisiin,
tään kylmän paaden alla löysi levon.
Loiseläjä, Argamasillan akatemian jäsen, IN LAUDEM DULCINEA E DEL
TOBOSO.
Sonetti.
Hän, jonka tässä näätte, korkein povin ja kiihkein elein, Dulcinea on, tuo kuningatar tobosolaishovin ja lemmitty Quijoten mainion,
mi lemmen tähden samos pitkän tovin ylitse Sierra Negran vuoriston ja Montielin aavan aution, vain jalan kulkein, uupuneena kovin
vuoks Rocinanten. Kova onni moinen, voi että kohtasit sä naista tätä ja tätä ritaria urhoollista!
Näät nuorna kuihtumaan jäi heistä toinen,
ja toista piinas lemmen tuska, hätä,
vaikk' onkin muisto hällä marmorista.
Oikullinen Argamasilian akatemian ylen ymmärtäväinen jäsen, Don Quijote
Manchalaisen ratsun Rocinanten ylistykseksi.
Sonetti.