[33] Guisandon… härkäpatsaita. Guisandon, Madridin maakunnassa sijaitsevan pikkukaupungin luostarin viinitarhassa oli aikoinaan neljä esihistoriallista isoa graniittihärkää.
[34] Cabran onkalo: Córdoban maakunnassa sijaitseva, toistasataa metriä syvä luola.
[35] »mit' uljaampi on maine…» Cervantes muistelee D. Alonso de Ercillan sankarirunoelman La Araucanan ensimmäisen laulun paria säettä.
[36] Cecial: Kapakala.
[37] pro pane lucrando: ansaitakseen leipäänsä.
[38] Est Deus in nobis: meissä on Jumala.
[39] joutua karkoitetuiksi jonnekin Mustanmeren saariin. C:n mielessä oli nähtävästi Ovidiuksen muisto, vaikka tämä karkoitettiinkin Mustanmeren rannalle, ei saarelle, ja vaikka karkoituksen syy ei ollut tässä mainittu »ilkeyksien lausuminen».
[40] sen puun lehdillä, jota salama ei milloinkaan vahingoita. Tämä puu on laakeri, ja mainittu uskomus on ikivanha.
[41] Manuel de León oli urhea ritari Ferdinandin ja Isabellan hovissa. Hovin naiset katselivat eräänä päivänä parvekkeelta äsken Afrikasta tulleita muhkeita leijonia, ja Don Manuel oli läsnä. Sattui sitten, että nainen, jota hän palveli, pudotti käsineensä leijonapihalle ja pahoitteli vahinkoaan. Don Manuel lähti alas pihalle, avasi leijonahäkin oven, astui urhoollisesti leijonain joukkoon, nosti käsineen maasta ja vei sen sydämensä valtiattarelle. Tästä pelottomasta teosta, jonka palkinnoksi ja muistoksi tuli Don Manuelin liikanimi de León, kertovat kansanomaiset romanssit ja myöhemmin myös Schiller tunnetussa balladissaan.
[42] Oi aarteet jne. Kaksi säettä eräästä Garcilaso de la Vegan sonetista.