"Kuka sitä on sanonut?"
"Tytöt."
"Se on niitä akkaväen puheita. Mitäs helkkaria tästä elämästä sitten tulisi?"
"Taikka jos on, niin se on sinulla luonnottoman avara. Äidillä oli kuvakirja, missä oli kuvattuna ihmissydämiä, — siinä kirkkoja, tikapuita, kaikkea maallista tavaraa ja sarvipäisiä piruja."
"Yrjöllä on juuri viimeksi mainituita", pisti Elli väliin.
"Sitä en varmasti tiedä", sanoi Anna, "mutta tyttöjä kai siellä lienee useita".
"Minä olen siis tytöiltä riivattu."
"Kuuleppas: sydämen haltioita ei saa olla kuin yksi ainoa."
"Isossa talossahan on monta asukasta."
"Hyi niitä miehiä!" sanoi Elli. "Kappas vaan!"