—Hyvänen aika! Ja kaupungin läpi?
—Tietysti.
—Jess' siunatkoon. Eikö tullut vastaanne ketään?
—Tuli toki montakin. Piispa esimerkiksi.
—Jumala! Ja hän näki teidät?
—Näki tietysti. Mutta me emme olleet häntä huomaavinamme.
—Ajatelkaas!
—Niin, ajatelkaas!
He katsoivat toisiinsa ja katsoivat meihin, silmät suurina. Meitä ihmeteltiin. Ja mekös siitä mielissämme.
Kilvan aloimme kerskailla uskaliaisuudestamme. Ihmiset olivat rientäneet ikkunoihin meitä katsomaan, vastaan tulijat pysähtyivät kaduilla, mutta me vaan emme välittäneet! Semmoista seikkailua ei vielä ikinä ollut kenellekään tapahtunut, emmekä me sitä milloinkaan maailmassa unohtaisi. Niin se oli hauskaa, ja kun kuorma vielä oli niin tavattoman korkea, siinä vissiinkin oli kokonainen syli halkoja, vähintään! Eikä sitä joka tyttö olisi uskaltanut tehdä, tuskinpa yksikään koko koulussa, paitsi meitä kolmea.