PIRKKO. Vaiti, sinä! Minä en puhu sinulle, minä puhun muille.—Niin; »siveä nuori neiti Anna Liisa Kortesuo, joiden aijottu avioliitto nyt ensi kerran kuulutetaan».
MIKKO. Anna Liisaako siellä kuulutettiinkin? Kun minä luulin koko ajan että Pirkkoa.
PIRKKO (pyörähtää Mikkoa kohti kädet selän takana, irvistää ja matkii).
Äjäijäijäijäi—
KORTESUO. Pirkko, sinä—!
PIRKKO. Mitäs hän on niin ilkeä, mokoma.
MIKKO.(nauraen). Sitä on tyttöä!
PIRKKO. Missä äiti ja Anna Liisa? Kun eivät olekaan koristelleet tupaa eivätkä panneet seppeleitä ylös. Tuolla näkyivät olevan kaikki porstuan nurkassa, ja minä kun niitä niin uskoa laitoin viime yötä.
KORTESUO. Ennätät sinä ne vielä saada seinille, kun pidät kiirettä.
PIRKKO. Menkää sitten pois täältä joka kynsi, eikä saa tulla sisään, ennenkuin käsketään.
HUSSO. Saanhan minä jäädä tänne avuksi?