HUSSO (repäisee oven auki, seisahtuu kynnyksen taakse. Hän on vanha, tummanverinen nainen huonoissa vaatteissa. Pienen huivirepaleen alta näkyy paksu, musta, kampaamaton tukka). Voi, surma, sitä rakkautta!
ANNA LIISA (hypähtää säikähtyneenä ylös). Husso!
HUSSO. Niin, Hussohan minä olen.
JOHANNES. Mitä te siellä?
HUSSO. En muuta kuin katselen ja ihmettelen.
JOHANNES. Menkää tiehenne! Teillä ei ole täällä mitään tekemistä.
HUSSO. Mistä sen tiedät?
JOHANNES. No—arvaanhan minä.
HUSSO. Erehdyt.—Minulla on tärkeätä puhuttavaa tälle nuorelle morsiamelle.
ANNA LIISA. Minulle? Mitä sitten?