RIIKKA. Hän tästä vast'ikään pistääntyi aittaan.
PIRKKO. Hyh—! Vai vast'ikään! Kun minä täällä olen koristellut tuvan, olen riidellyt aika lailla Husson kanssa, olen tehnyt vaikka mitä, eikä häntä koko aikana ole näkynyt, ei kuulunut.
RIIKKA. Tottapahan tulee, kun joutuu.
MIKKO. Mitä, jos hyvinkin pistetään polskaksi sillä välin? Minusta näyttää, että tyttöjen varpaita jo kutkuttaa.
PIRKKO. Entä omiasi sitten? Eikö niitä muka ensinkään kutkuta?
MIKKO. No, niitä kutkuttaa niin hiton lailla.
KORTESUO. Mitäs sitten muuta, alkakaa vaan tanssia. Luulen että Riikkakin odottaa herroja, ennenkuin tarjoo meille mitään suuhun pantavaa.
RIIKKA. Niin, jos nuo hyvinkin tulisivat piakkoin.
MIKKO. Pirkko, tuletko sinä minun parikseni.
PIRKKO. Enkä tule. Minä tanssin Johanneksen kanssa.