KORTESUO. Eipä niistä vielä ole tietoa.—Ketäs siellä nyt tulee? Rovasti ja vallesmanni—
KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Ja tohtori ja kauppias. Kaikki kirkonkylän herrat. Kuuliaisetkin kun jo näin suurellisesti vietetään, niin mitä sitten häät! (Rovasti, vallesmanni, tohtori ja kauppias tulevat. Tanssi taukoaa.)
VALLESMANNI. Kas niin! Täällähän ilot jo ovat ylimmällään. Elkää lopettako, jatkakaa vaan, jatkakaa!
ROVASTI. Meitäkö säikähditte?
MIKKO. Eipä me juuri säikähdettykään, mutta polska kun juuri sattui päättymään.
ROVASTI. Päivää, isäntä! Toivotan onnea. Ja emännälle samoin.
KAUPPIAS. Tokko olitte edes kirkossa kuulemassa, kun tytärtänne kuulutettiin?
KORTESUO. Eihän me.—
KAUPPIAS. Minäpä olin. Ja voin vakuuttaa, että kaikki kävi hyvässä järjestyksessä. Nuorten miesten mieltä vaan kovasti kirveli.
MIKKO. Vai kirveli? Tuota minä jo ajattelin. Saanko luvan kysyä—ehkäpä vihlasi kauppiaan omaakin sydäntä?