RIIKKA. Ja meissä lihallinen mieli aina pyrkii valtaan.
ROVASTI. Sitä hartaammin koettakaamme edistyä hengen elämässä ja Jumalan avulla me pääsemme voitolle samoin kuin Anna Liisakin. (Tarttuu Anna Liisan käteen.) Niin, lähde rauhaan, lapseni. Lähde sinne, mihin omatuntosi sinua vaatii menemään. Ja vahvistakoon sinua taivaan isä, että loppuun asti lujana pysyisit. Äsken toivotimme sinulle onnea pieneen maalliseen elämänkäänteesen. Mutta tuhat kertaa innokkaammin toivotamme sinulle nyt onnea sisällisen muutoksen johdosta.
TOHTORI. Minä yhdyn rovastiin. Jääkää hyvästi!
ANNA LIISA (lankeaa ensin isänsä, sitten äitinsä kaulaan). Hyvästi, isä!
Hyvästi, äiti—ja Pirkko, hyvästi!—Hyvästi kaikki.
KAIKKI. Hyvästi! Ja onnea!
JOHANNES. Anna Liisa—etkö tahtoisi antaa minullekin kättä!
ANNA LIISA. Mielelläni! Hyvästi, Johannes, hyvästi!
JOHANNES. Herran haltuun, Anna Liisa! Yksi sana vielä: sinä olet kumminkin se, joksi sinua alunpitäen luulinkin.
ANNA LIISA. Kiitos ystävällisyydestäsi!—Nyt, herra vallesmanni, olen valmis.
VALLESMANNI. Niinpä lähdemme sitten! (Menevät.)