FANNY. Eivätkö ne siinä jo olleet kaikki?
ROUVA PENTTINEN. Eeii! Ei hetikään. Parhaat vielä jäljellä.
RIIKKA. Soapas nähä, arvaattako niitä viimeisiä.
FANNY. En minä nyt enää tiedä.
ROUVA PENTTINEN. Patruun Welmanin—ei sanota, Riikka, sitä kaikkian raarimpaa.
RIIKKA. Ei sanota, ei. Kiusataan Vanny neitiä ensin vähäsen.
FANNY (naurahtaa). Voi, sitä Riikkaa. Luuletteko tosiaan, että olen niin utelias? Juuri kuin minä niistä välittäisin, tulipa ketä tahansa.
RIIKKA. Välittäisittepä hyvinnii, jos tietäisitte.
ROUVA PENTTINEN. Kun tulee nuoria herrasmiehiä—
RIIKKA. Sulhasia—sulhasia! Varta vasten teitä kahtomaan.