ROUVA PENTTINEN. Entäs rouva Ahlpum—jos niinkuin säätyyn katsotaan.
ROUVA RANK. Niin—rouva Ahlbom—
ROUVA LINDEMAN. Olkaa niin hyvä.
ROUVA AHLBOM (pöyhkeässä puvussa, selkä suorana, tulee leveänä sisään). Kruusaaminen on vanhanaikaista. Olisitte vaan menneet, kun kerran seisoitte likempänä ovea. En minä sitä olisi paheksinut. (Rouvat Rank ja Lindeman vielä hetken kursailevat keskenään, kunnes lopulta toinen työntää toisen väkisen sisään. Kaikki muut tulevat perästä.)
(Rouva Ahlbom katselee kriitillisillä silmillä ympärilleen, pysähtyy viimein ivallisella hymyllä tarkastelemaan sohvamattoa.)
ROUVA PENTTINEN. Olkaa hyvä ja istukaa sohvaan. Niin—meillä on semmoinen huono pöydänalusmatto. Penttinen tilasi ulkomailta uuden, mutta se ei vielä ole ehtinyt tulla.
ROUVA AHLBOM. Vai tilasi ulkomailta? Mistä sitten, jos saan luvan kysyä?
ROUVA PENTTINEN. Mistäs se nyt taas olikaan? Kas, kun olen unohtanut.
ROUVA AHLBOM. Oliko se Berliinistä tai Pariisista?
ROUVA PENTTINEN. Kyllä—kyllä se oli Pariisista.