ROUVA PENTTINEN. Ilman teetä—sepä ikävää.
PENTTINEN. Poisko Ruuperi menee? Mitä hullua! Eihän tässä vielä ole päästy kuvalleen alkamaankaan. No, no—ihanko se nyt tosissaan—? (Penttinen ja rouva Penttinen seuraavat Brobergia etehiseen.)
ROUVA AHLBOM. Mitäs se tietää? Kun meni pois kesken kaikkea?
ROUVA LINDEMAN. Eikä luvannut tulla toiste. Huomasitteko, »en osaa sanoa», hän vaan vastasi. Se oli yhtä kuin »en tule».
ROUVA RANK. Hän näki, mitä tarkoituksia näillä oli, ja vetääntyi pois.
ROUVA LINDEMAN (nauraen). Taisipa jäädä »Vanny» rukka vettä keittämään. Ei päässytkään »tohtorinna Spruuperiksi». (Fanny, joka on kuullut kaikki, lähtee pois oikeaan.)
ROUVA RANK. Herra jesta—hän varmaankin kuuli! No, nyt ei kiitetä!
ROUVA AHLBOM. Kaikkiakin! Kun emme häntä huomanneet ollenkaan. Seisoikin siinä niin hiljaa ja äänettömänä—
ROUVA LINDEMAN. No, kan tänka! Kun kuuli, niin kuulkoon. Siitä minä vähät. Uskallan sen sanoa heille vaikka vast'silmiä.
ROUVA RANK. Niin, tosi asiahan se on, ei siitä mihinkään pääse.