KORTESUO. Huomaahan sitä, kun kerran on silmät päässä.
RIIKKA. Etpä tuota huomannut sinäkään. Yhden verran hän oli sinun nähtävissäsi kuin minunkin.
KORTESUO. Mutta sinun asiasi oli pitää huolta tytöstä eikä minun.
Ymmärrätkös?
RIIKKA. Ymmärrän, ymmärrän! Ja lopeta nyt, hyvä ihminen. Ellet herkiä kiukkuilemasta, niin ei tule parempaa selvyyttä nyt kuin eilenkään, sen minä sanon. Suotta vaan laitoit hakemaan Johannesta ja Mikkoa.
KORTESUO. Kuka tässä kiukkuilee, sinä vai minä?
RIIKKA. Ei riidellä. Asia ei sillä parane kumminkaan.
KORTESUO. Millä se sitten paranee? Jos tiedät, niin sano.
RIIKKA. Vaiti nyt! Täällä tulee Johannes.
JOHANNES (tulee). Mitäs tänne kuuluu?
RIIKKA. Huonoa vaan, mitäs muuta. Ukko tuossa riitelee, ja Anna
Liisa—(pyyhkii kyyneleitään) taitaa olla ihan mennyttä kalua.