Oltiin alussa vähän juhlallisia. Olga ja Hanna tuon tuostakin loivat silmänsä Bettyyn, jonka vakava katse osoitti hänen hyvin tietävän, mikä painava tehtävä hänellä oli edessä.
Rykäsi hän siis hiljaisen hetken päästä ja alkoi näin:
»Meillä on teille eräs pyyntö.»
Poikien huomio oli vireillä. Alfred ja Tirri taukosivat soutamasta.
Olga ja Hanna katsoivat syrjään.
»Jota teidän tulee täyttää», jatkoi Betty. »Lupaatteko kunniasanalla?»
»Jos vaan voimme.»
»Kyllä te voitte.»
Pieni pysähdys. Pojat odottivat. Hanna silmäili järveä veneen laidan ylitse ja selaili kädellään vedessä.
»Mitä se koskisi?» kysyi Woldemar.
»Sitä, ettette yhdellekään ihmiselle kertoisi täällä käynnistänne. Ei vahingossakaan. Lupaatteko sen?»