»Lähdetään ongelle», ehdoitti Tirri.
»Suostutteko, tytöt?»
Woldemar sai vähän odottaa vastausta.
»Minua ei haluta», sanoi Olga viimein, kääntämättä päätään.
Hanna kiusaantui. Hän painoi kovemmin neulaa ja teki syviä naarmuja pöytään, joka onneksi oli maalaamaton.
Pojat katsoivat toisiinsa. Nyt ei kaikki ollut oikein päin. Syntyi pieni hiljaisuus. Woldemar koetti uudestaan.
»Jotain muuta sitten. Menemmekö kävelemään?»
Ei Olga ollut kuulevinaan. Hannan oli hirmuisen paha olla. Pureskeli esiliinansa kulmaa; rutisti ja kasteli sen aivan märäksi. Olisi niin mielellään sanonut jotain ystävällistä, vaan ei uskaltanut Olgalta.
Anna Sohvi ilmoitti aamiaisen olevan pöydässä.
»Herrat ovat niin hyvät», sanoi Olga ja nousi.