Tuo se nyt sitten moitti jyväskyläläisiä! Mitä luuli hän itse olevansa?
—Kun näkisi kerran noita kehutuita kuopiolaisia. Ovatko ne kaikki semmoisia kuin sinä?
—Häpiä vähän, mokoma ruoja. Niinkö sinä olet tuhma, että minut otat esimerkiksi, kun on puhe oikeista ihmisistä.
—Vaan olethan sinäkin Kuopiosta?
—Jos kohta. Eikö niitä täällä sitten ole maailman hylkyjä, yhtäläisiä kuin minäkin.
Riitta vaikeni. Harmi lauhtui; hänen kävi tuota poloista melkein sääli, niin inhottava kuin olikin.
Äänettömänä hän ompeli hetken, sitten alkoi taas.
—Mitäs varten sinua sanotaan Kauppa-Lopoksi?
—Mitäkö varten?
Lopo veti nuuskaa sieramiinsa, aivasteli, niisti oikean käden sormiin ja hieroi niitä sitten kupeesensa. Sille kohdalle hametta tuli suuri ruskea läntti entisten lisäksi.