—Voi, raukka, minkä näköinen olet.
Vastaukseksi loi häneen Lopo vaan tylsän katseen. Hän pääsi vihdoin seisoalleen, ojenteli ruumistaan ja hieroi silmiään. Mutta sitten hän vajosi hervottomana penkille.
Ulla työnsi puut uuniin ja sytytti.
—Laita, jumalan luoma, itsesi täältä pois. Rouvat jos vaan näkevät, niin kummat tuli. Eivät uskaltaisi tuon koommin käydä saunassani.
—Elähän pelkää, kyllä korjaan luuni siksi.
—Niitä on nyt ruvennut käymään herrojakin siitä lähtein kuin saunat hävitettiin kaupungista pois. Eilenkin illalla, vähää ennen kuin tulitte Villen kanssa, oli täällä kaksi tukkipatruunaa. Hyvä kuin ette sattuneet vastakkain.
—Ketä olivat?
—Toista en tuntenut, mutta toinen oli se rikas Sarkanen Viitasaarelta.
Nyt kuuluu muuttavan Jyväskylään ja ostavan itselleen talon.
—Onko jo ostanut? Lopon silmät rävähtivät auki, ja vetelyys sillä kertaa katosi.
—Ei vielä. Värjäri Rosvallin kartanoa tuntui ajattelevan.