»Elkää tuoko, vastikäänhän se oli minulla», sanoi Alma tuskaisesti, »antakaa minun nyt olla rauhassa edes siunaama hetki, kun näette, kuinka heikko ja voimaton tänä päivänä olen.»
Miina kääntyi takaisin, mutta Helmi, joka iloisesti oli hyppinyt ja jokeltanut hänen käsivarrellaan äitiä nähdessään, rupesi itkemään. Miina painoi oven kiinni ja vei Helmin ikkunan luokse. Hän hyssytteli ja koputti ruutua.
»Katopa tuonne, katopa tuonne, ai, ai, humma juoksee, herra ihme!»
Helmi jäi sitä kummaa katsomaan ja unohti surunsa.
»Minua on tänään käsketty päivällisille Laganderiin», puhui John ruokasalista, »sinne tulee muiden muassa kaksi valtiopäivämiestä, Hyvärinen ja Pääkkönen.»
»Sitten olet poissa koko päivän», vastasi Alma, jotain sanoakseen.
»Iltaan saakka; menen sinne suoraan tunnilta, kello kolme», sanoi John. ja tuli sisään.
»Kuinka sinun on? Oletko kipeä?»
Hän istui sohvan laidalle ja tarkasteli Alman kasvoja.
»En ole kipeä, muuten vaan heikko.»