»Kuinka te jaksatte noita molempia kantaa, eikö se ole liian vaivaloista?» hän kysyi.
»Mitäs kun täytyy», vastasi vaimo. »Eipähän tässä liene armoa, vaikka katkeaisi tuohon paikkaan.»
»Antakaa suuremman kävellä. Riskiltä pojaltahan se näyttää.»
»Sillä on kurjalla ohimovika, ettei kestä astua kuin pienen matkaa aina kerrallaan.»
»Ohho! No, tule sitten tänne, niin minä kannan. Mihinkä teillä on meno?»
»Tuonne ajattelin, piispaan. Kuuluvat olevan hyviä köyhille.»
»Ehkä minä saatan. On tuo vähän kierrosta, ja kotiin pitäisi joutua minunkin, mutta tulemmahan yhtäkaikki. Koetetaan astua vähän sukkelammin.»
»Kiitoksia paljon. Oikein tuntuu helpolta nyt.»
»Mistä olette kotoisin?»
»Karttulasta.»