Lääkäri silmäili pöytää ja ikkunankarmia.
»Mustetta ja kynää?»
Niitä ei ollut; Tiina Katri juoksi hakemaan talon puolelta.
Lääkäri vältti Holpaisen kysyviä silmiä ja katseli ikkunasta ulos.
»Kan hon botas?» kysyi pastori, mutta ei saanut vastausta.
Heikura toi itse paperia ynnä mustepullon ja kynän, jotka hän asetti pöydälle. He olivat kaikki hiljaa sillä välin, kuin lääkäri kirjoitti.
»Annatte sisään tätä ruokalusikallisen joka toinen tunti», lausui tohtori, ojentaen paperilapun Holpaiselle.
»Niin», sanoi pastori, tarttuen hattuunsa, »meillä ei taida olla täällä muuta tehtävää».
»Suokaa anteeksi», puhkesi Heikura puhumaan, »minä pyytäisin…—Liekö tässä mitään toivoa parannuksesta?»
Hän katsoi lääkäriin.