»Mamma, kuulee», huusi Arvi, »kun kalat niin hirveästi nykivät meidän onkia ja yksi oli ihan vähällä tulla ylös, oli jo melkein, melkein ryvillä, mutta putosi sitten takaisin ja se oli niin suuri, tuota kokoa!»
»Niin ja minäkin olin saada, mutta Lyyli kun huusi, niin kala säikähti», sanoi Ella.
»Mamma kieltäisi Lyyliä tulemasta ryville, se on siellä vaan meidän tiellä ja vielä se kerran putoo.»
»Enpät puttoo», soperteli Lyyli.
»Miksei Lyyli saisi katsella, kun te ongitte?» kysyi äiti.
»Mutta kenenkäs syy, jos menee järveen?» intti Arvi.
»Varoittaahan Lyyli, ettei mene?»
»Valoittaa Lyyli.»
Miina riisui lasten päältä ja Alma korjaili pukuaan. Pani sievän valkoisen esiliinan vyölleen ja kaulaan jonkunmoisen pitsilaitoksen. Kesähattu häntä kaunisti, sen hän tiesi, asettaessaan sitä peilin edessä päähänsä.
Hän otti käsityölaukkunsa ja meni hyräellen alas.