»Enkä ole.»
Alma pyyhki silmänsä ja koetti tyyntyä.
»Istu tähän perään, minä soudan ja kotiin mennään, että hurahtaa. Ohho, kello onkin jo puoli kolme.»
»Hyvänen aika, onkohan Helmi herännyt?»
Alma ei enää joutunut kuolemaa ajattelemaan, vaan piteli melaa, että veneen kokka oli suoraan kotirantaa kohti. John souti voimainsa takaa; airot kolisivat, vesi kohisi. Mutta ympärillä kirkastui aamu; taivas rusotti koillisessa ja linnut alkoivat viserrellä.
»Oli se kumminkin hauskaa, John. Mitä?» sanoi Alma, kun olivat vetäneet veneen rannalle.
»Myönnetään, myönnetään.»
»Ja menemmehän vielä toisenkin kerran?»
»Ellet vaan tule kipeäksi.»
»Ei pelkoa. Olen tällä hetkellä virkeämpi kuin milloinkaan.»