Alma asettui sohvaan, John istui siinä lähellä nojatuolilla ja Nymark kiikkutuolissa vastapäätä. John oli vakava ja harvapuheinen, mutta siitä huolimatta Alma elpyi vilkkaasen keskusteluun vieraiden kanssa.
»Hauskaa, että tulitte», hän sanoi.
»Nyt viivytte täällä koko päivän, eikö niin?»
»Se riippuu teistä», sanoi Nymark.
»Hyvä. Silloin ette mene pois, ennenkuin myöhään illalla.»
Alma huomasi, että. John vähän kummastellen häneen katsoi. Mutta hän ei ollut siitä millänsäkään.
»Ja me huvittelemme oikein sydämmen pohjasta. Unohdamme pois kaikki ikävyydet, kaikki maailman murheet. Herra Nymark ja herra Lagander, miellyttääkö teitä volantin heitto?»
»Teidän seurassanne miellyttää mikä hyvänsä», lausui Nymark.
»Elkää puhuko kohteliaisuuksia, sanokaa oikein totta.»
»Minä vakuutan.»