—Niin—vaan kuitenkin. Ehkä he ovat hyväsydämisiä.
—Mitäs siitä,—mutta Kornerilla ei ole semmoisia lujia periaatteita kuin on lehtori Hellmanilla.
Selma ei sanonut siihen mitään. He menivät takaisin seminaariasioihin. Anni kertoi että joukko toveria oli päättänyt seuraavan sunnuntain iltapäivänä lähteä yhdessä kelkkailemaan Mattilan mäelle. Mattilan tuvassa joisivat kahvia, ehkä sitten vähän tanssisivatkin illempänä.
—Etkö tule mukaan vanhoja muistoja virkistämään?
—Tulen miel—niin, se tahtoo sanoa, jos sopii—jos Aarnold laskee.
—Niin, tietysti, jos lehtori laskee, ei suinkaan muuten. Aarnold saapuikin vähän sen jälkeen. Selma meni kädet ojona häntä vastaan.
—Anni on täällä, ja meillä on ollut niin hauskaa.
—Vai niin?
Hän tuli sisään ja tervehti. Anni kumarsi syvään. Hänen silmänsä loistivat iloisemmin kuin ennen. Mutta lehtori Hellman katsoi häneen jäykästi.
—Te viivyitte yli ajan. Olitteko kipeänä?