—Sitä.
Hän nauroi.
—Kuule—älä ole lapsellinen. Heitä pois. Perheen äidillä on muutakin työtä. Vai ajattelit sinä oikein toden perästä ruveta romaaneja rakentelemaan.
Hän nauroi makeasti. Selma siirsi häpeissään paperit syrjään.
—Ajattelin—silloin vain, kun on joutilasta aikaa—hän soperteli.
—Talon emännällä ei pitäisi milloinkaan oleman joutilasta aikaa, minun ymmärtääkseni.
He istuivat aamiaispöytään. Aarnold söi hyvällä ruokahalulla, mutta
Selma otti vaan hivenen eteensä.
—Miksi sinä et syö? kysyi Aarnold.
—Ei minua maita.
—Oletko kipeä?