Elli otti pöydän laidasta kiinni ja veti itsensä seisoalleen.
—Joutuun, joutuun, kiirehti Herman. Hän oli jo menossa.
Elli seurasi. Hervottomana, mutta pystyssä kuitenkin.
Kyökkipiika pyyhki käsiään, korjasi esiliinaansa ja meni yhtä rintaa toisen palvelijan kanssa sisään aina saliin asti.
Viskaali oli noussut tervehtimään Elliä. Kohteliaasti, niinkuin ennenkin. Ja samalla katseella kuin ennenkin. Antoi kättä, kysyi mitä kuului.
Huomasiko hän, että käsi oli kylmän kostea? Ja tekikö hän siitä mitään johtopäätöstä.
Mitä liikkui Hermanin mielessä?
Tuossa hän seisoi suorana ja ryhdikkäänä, kasvoissa terveyttä ja eloisuutta. Mutta mitä liikkui hänellä mielessä?
Mitä, jos täytyisi nähdä hänet vanginvaatteissa ja raudoissa? Nuoko kädet raudoissa, ja nuo jalat?
—Etkö kuule, mitä viskaali sanoo?