—Elsa, lausui nuorukainen, tyttöä kätellen, sinua olen jo kauvan aikaa etsinyt, kertoakseni sinulle jotakin varsin uutta.
—No anna kuulla! Kuinkahan tärkeätä tuo nyt vain lieneekään, mietti Elsa epäillen ja hänen iloisista silmistään loisti pienoinen veitikkamaisuus.
—Aijon, näet, huomenna lähteä Matin kanssa markkinoille.
Elsan otsa pimentyi.
—Matin kanssa——sanoi hän—elä sitä te'e Antti—elä ainakaan Matin seurassa mene markkinoille.
—Ja miks'ei?
—Siitä ei ole sinulle mitään hyötyä.—
—Hyötyäkö? Ell'ei siitä juuri muuta hyötyä olisikaan, virkistää se kumminkin sekä sielua että ruumista.
—Mistä sen tiedät, Antti, kun et vielä koskaan ole markkinoilla käynyt?
—Sen sanoi Matti, joka paraiten mahtanee asian tuntea, koska aina käy markkinoilla.