EERO—etten ilman luvattasi sinua suutele.
ELLI. Luuletko minun koskaan lupaa antavan semmoiseen tyhmyyteen?
EERO. Sitä vähän arvelen.
ELLI. Saat odottaa. (Lehmän mörinää kuuluu.) Voi, Omena parka, tuon vallattoman Eeron tähden olin sinun tykkänään unhottaa. (Ottaa penkiltä rainnan ja sangon) No, Eero! Pois tieltä, ulos jaloista, tie auki, herrasväkeä tulee!
EERO. Oho, sanoi outo olutta. (Kädet puuskassa) Minä herra, sinä herra, kumpi meistä syrjään poikkee?
ELLI. Sinäkö herra? Silloin tietäisit naiselle tietä antaa. (Aikoo juosten sivuuttaa häntä.)
EERO (ottaa häntä kiinni). Seisahdu, armollinen herrasväki, ja kuule mitä halvalla talonpojalla on sinulle sanottavaa! (Laulaa.)
[Kirj. ja sävelt. Kust. Killinen.]
Armas Elli, sinut nähden
Maan ja taivaan unhotan ma,
Ja sun suloutes tähden
Tulta tuonen rinnassain.